Finally

Vihdoin pääsen koneelle kunnolla, että pystyn kirjottelemaan tännekkin! Oon nyt ollu täällä jo muutaman päivän, mutta tuntuu kuin olisin ollu jo pari viikkoa. Oon tosi hyvin sopeutunut tänne. Vähän vielä väsyttää ja kuumuuteen en ees varmaan koskaan totu. Täällä on super kuuma. Sellanen suomen sauna lämpötila. Ulkona ei voi olla kahta minuuttia kauempaa. Mutta on tää parempi kuin Suomen kylmä sää.

Kaikki on hirveen uutta, mutta en mä kyllä täällä pärjäis ilman mun ihanaa host-perhettä! Voin vaan kuvitella millasta on mennä tuntemattomaaseen perheeseen. Mun host-äiti on hoitanu paljon mun asioita koulun kanssa ja tänään mä oon virallisesti mun koulun oppilas! Mä olen luultavasti junior, vaikka olisin toivonu senioria:( Kävin toissapäivänä enkunkielen kokeissa koulua varten joka meni kai aika hyvin, mutta joudun silti ottamaan ylimääräisiä enkuntunteja tai vaihdan mun enkun kirjallisuuden englannin kielen opiskeluun. Kaikki ei oo vielä ihan varmaa.
Eilen käytiin hakemassa host-siskoni kaveri joka tulee viikoksi meille kun se asuu aika kaukana  ja ne näkee vaan kerran vuodessa. Käytiin hakemassa se siis lentokentältä Atlantasta ja samalla käytiin vähän shoppailemassa:) Hinnat on suunnilleen samat kun Suomessa paitsi täällä ne on dollareita eli täällä on vähän halvempaa.

Arki täällä on nyt aika sekavaa kun ei olla kauaa oltu täällä ja ei oo koulut vielä alkanu (alkaa ensi keskiviikkona!). Sen oon huomannu, että täällä ihmiset on niin erilaisia. Tai tiesinhän mä jo ennestään, että täällä ihmiset on sosiaalisia ja tosi ystävällisiä, mutta että näin ystävällisiä. Tunteattomat puhuu toisille, kuin parhaille kavereille ja tänään joku tyttö terveyskeskuksessa kehu mun paitaa:)

Koska kirjottelen täällä elämsestä myöhemmin, niin kerron vähän viimeisiä päiviä ja lennosta jotain pientä. Eli lähdettiin viime sunnuntaina aamupäivällä. Mulle, perheihmisenä hyvästien jättäminen oli rankkaa, mutta heti kun perhe "lähti näkyvistä" olo oli jo paljon parempi. Lento Helsingistä Chigacoon  kesti n. 10 h. Pettymys oli kun lentokoneessa ei ollutkaan pikkuTV:itä kaikille ja ne "isot" TV:t oli huonossa paikkaa mun istumapaikalta katsottuna niin niska tuli kipeeksi. Ja ei siellä näytetty kuin kaksi elokuvaa. Chigacosta lähti lento Atlantaan, joka oli kaksi tuntia myöhässä, koska koneen ovessa oli jotain vikaa. Päästiin kuitenkin perille ja heti lentoasemalta ulos astuttua läkähdyin siihen kuumuteen, vaikka kello oli jotain 10 illalla. Ilma täällä on jotenkin niin kostea ja raskas. Atlantasta otettiin taksi kotiin, Perryyn. Oltiin perillä n. 12 yöllä eli suomen aikaa 7 aamulla ja takana nukuttu kaksi tuntia. Kuitenkin lento meni musta yllättävän nopeasti ja lentokoneruoka oli aika hyvää. Musta se on kyllä aina ollu hyvää:)
Perille päästy meitä odottikin yllätys:) Perheen naapurit (jotka ovat hirveän sulosia) oli tehnyt meille tervetulokyltit ja host-siskolle syntymäpäivätoivotukset ja cupcaket ( host-siskolla oli synttärit tuolloi meidän lentopäivänä). Mentiin heti nukkumaan, koska oltiin niin väsyneitä!

Tää koti on tosi kiva ja iso. Mulla on oma huone, joka on oikeasti perheen pojan, mutta hän siisty toiseen huoneeseen, joka on musta ihan kiva, että saan vähän omaa tilaa.
Kirjottelen taas pian. En ottanut omaa konetta mukaan vaan isäni ostaa sen netistä ja se lähetetään tänne. Joten siksi en saanut aikasemmin kirjoitettua.


Viimeisenä iltana isäni teki sushia, joka oli tosi hyvää!

Good Time

Nyt on sitten lähtö ihan liian lähellä. Kyllä mä nyt ymmärrän että oon lähössä, mutta en sitä, että oon poissa kokonaisen vuoden. Perheen hyvästeleminen on tosi vaikeeta varmaankin, kun sitten siellä lentokentällä tajuaa, että nyt se sitten on hyvästien aika. Ite tykkäsin lukea juuri näitä vikoja ja ensimmäisiä postauksia muissa vaihtariblogeissa ja muutaman kerran rupesin oikein itkemään, koska kuvittelin itteni heidän tilalla, jättämässä hyvästejä omalle perheelle. Ja nyt se oikeasti tapahtuu!

Tän viikon oon viettänyt mun host-perheeni kanssa ja tuun viihtymään perheessä tosi hyvin. He ovat jo ottaneet mut omaksi tyttäreksi ja siskoksi. Uskon, että vuodestani tulee unohtumaton ja elämäni yksi tärkeimmistäni vuosista. Seuraavan kerran kirjoitankin uudessa kodissani! Ja alhaalla olevassa kuvassa on uusi siskoni:)

Endless Summer

Heijsan!



Toissa viikonloppuna mun host-perhe saapui Helsinki-Vantaa lentokentälle ja oltiin heitä vastassa. Voi sitä ilon määrää, kun huomattiin heidän tulevan saapumisportista. Äitini oikein huudahti perheen nimen kovaan ääneen ja nosti kädet ilmaan:) Siinä sitten halailtiin ja lähdettiin meille. Harmitti, kun jouduin lähtemään siskoni kanssa takaisin Hankoon yhdeksältä, koska meillä oli maanataina työpäivä. Niin paljon jäi puhuttavaa!
Host-perheeni vietti ensimmäisen viikon meillä, Helsingissä, vanhempieni kanssa ja menivät meiltä toisen perhetuttavan mökille. Onnekseni he tulevat tänne Hankoon jo ylihuomenna! Enää siis puolitoista viikkoa ja lähdemme yhdessä kohti Amerikkaa!!!

Mulla on töitä vielä tänviikona ja ensiviikon ja perjantaina kun loppuu, ensiviikolla, lähdetään ajamaan Helsinkiin. Lauantai vietetään vaan Helsingissä ja pari kaveria tulee hyvätelemään ja sunnuntaina lähteekin jo lento.
Siitä toivottavasti alkaa elämäni vuosi!

Trevligt Midsommar!

Tänään on siis Juhannusaatto ja sitä ollaan juhlittu mökillä, Hangossa. Olin aamulla töissä mansikkamyynnissä, ja lopetin kauppojen kiinni mennessä, eli kello 12. Meninkin heti ottamaan pihalle aurinkoa, koska en oo ehtinyt kuin kerran aiemmin nyt kesällä, koska työt on aina siihen aikaan. No juu niinhän siinä kävikin, että paloin selästä aika pahasti:(

Viikon päästä mun host-perhe tulee meille kyläilemään ja on meillä viikon. Meiltä he menevät toiselle tuttavaperheelle ja sieltä taas takasin meille. Sitten me lähetäänkin yhdessä matkaan kohti Amerikkaa. Eli jäljellä on enää tasan 30 päivää!!! Jotenki tuntuu niin oudolta, että mä oikeesti lähden. Tää on kyllä suurin juttu mun elämässä vähän aikaan

Lueskelin pari päivää sitten muiden samaan aikaa lähtevien vaihtari-blogeja ja vaikuttaa siltä, että taidan olla niitä eteläisempiä lähtijöitä. Yks tais olla lähdössä Texasiin, mutta muut ylemmäs USA:an. Ja kaikki oli lähdössä järjestön kautta, niin aattelin, että vois olla hyvä tehdä myöhemmin postaus ilman järjestöä lähteville, jos joku niin aikoo tehdä. Meidän perheelle ainakin tuli jotkut asiat aika yllätyksenä. Ei sinne vain voi lähteä ilman mitään valmisteluja. Järjestöissä on hyvä puoli, kun ne hoitaa suurimmat paperi työt, mutta me joudutaan tekemään kaikki ite.

Ennen mökille tuloa harjotuspakkasin matkalaukkuni. Mukaani saan ottaa 23 kg painavan matkalaukun ja käsimatkalaukun + käsilaukun. Mulla laukku painoi 19 kg eikä siinä ollu edes kaikkea mukana. En sitten tiiä miten saan kaiken mukaan. Se on niin vaikeeta tietää mitä tulee tarvitsemaan. Koska on niin turhauttavaa, jos kuskaa mukaan vaatteita joita ei sitten tule käyttämään. Ainakaan ei tartte ottaa talvitakkia:)

Tiedän mun kouluni jo ja se on sama kuin host-perheeni tyttärellä. Tulen olemaan seniori, joka host-perheeni mukaan sisältää paljon hauskaa:) En vielä tiedä mitä tuun harrastaa koulussani ja siksi onkin vaikeeta tietää, että otanko sisäpelikengät mukaan vai en.

Olin ajatellu käyttää kappaleiden nimiä otsikkoina, mutta nyt ainakin luovuin siitä, sillä tänään on kuitenkin Juhannus! Hyvää Juhannusta!

It's My Life

Moi!
Aattelin nyt sitten kertoo jotain ittestäni, että tiiätte kuka täällä oikein kirjottelee. Ja koska en tälleen suoraan osaa oikein mitään kertoa niin teen tälläsen gallup-tyylisen kerronnan ittestäni:)


1. Nimi: Emma
2. Ikä: 17
3. Asuinpaikka: Helsinki
4. Silmien ja hiusten väri: Sini-vihreät silmät ja vaaleat hiukset
5. Harrastukset: Nyt en harrasta mitään
6. Lempiväri: Valkoinen
7. Idoli: Ei oikeestaan ole, mutta voisin sanoo, että siskoni:)
8. Lempiruoka ja -juoma: ei ole mitään tiettyä (kaikki ruoka on hyvää!), mutta sanotaan vaikka pasta ja joku hyvä kastike ja juoma vitamin water
9. Hauskin kouluaine: Ehkä liikka
10. Lempikirja(t): Katon kokoinen tähtitaivas
11. Suosikkiartisti(t): Tää on aika paha. Kuuntelen aika laajasti kaikkea enkä vaan jotain tiettyä artistia.
12. Parhaat elokuvat ja TV-sarjat: Gossip Girl, Greyn Anatomia, Serranon perhe, Pretty Little Liars
13. Lemmikit: Koira, Arttu
14. Paras jäätelömaku: Ainon maitosuklaa! Nam:p
15. Parasta minussa: rauhallisuus ehkä, en mä tiiä
16. Minusta tulee isona: ei vielä tietoa:)
17. Sisarukset: Kaksi isosiskoa
18. Suurin haaveeni: Enne se oli, että muutaa Amerikkaan, mutta mähän muutan sinne (vuodeksi vaan, mutta kuitenkin) niin ehkä, nyt olisi, että saisi hyvän ammatin ja perheen ja eläis hyvän ja onnellisen elämän. Kai mä oon tulossa vanhaksi, kun toivon tälläsiä tylsiä:D
19.  Parasta elämässä juuri nyt: Kesän tulo ja vaihto-oppilasvuosi
20. Intohimoni:  Jäätelö

Another World

 Moi!
Eilen juteltiin oman äidin kanssa mun host-äidin kanssa skypessä. Jotenkin on outoa, että joku voi odottaa mua niinkin paljon, että saa hoivata mua vuoden verran. Kaikki vaikuttaa nyt aika hyvältä. Eihän siihen oo kun reilu 3kk! Niin jännittävää. Ei oo kyllä ollenkaan sellanen tunne, että se on mä joka lähtee. Nyt vaan pitää panostaa kouluun, niin on helpompi palata kun kaikki kouluasiat ei oo ihan sotkussa. Nyt pitäis lähettää mun kolmen viime vuoden todistukset mun tulevaan kouluun käännettynä. Kun etsiskelin niitä eilen löysin kaikkia vanhoja ala-aste aikaisia papereita. Hirveetä, kun aika menee niin nopeesti. Aikakin on yksi syy miksi oon ilonen, että lähen. Kun vanhempana muistelen kaikkia niitä kivoja hetkiä joita tuun viettää siellä. Pelottaa vaan, että joudun jättämään ne kaikki ihmiset siellä sitten vuoden päästä. Jos mä ikävöin jo nyt sellasia ihmisiä, joita en oo koskaan nähnyt niin katotaan sitten ens keväänä.
 Tuntuu että on hirveesti tehtävää, mut sit taas ettei oo mitään. Pitää ostella vielä aika paljon kaikkee, mutta suurimman osan mä kyllä ostan sieltä, kun matkalaukkuja ei saa olla kun se yksi. Ja mun ei tartte ottaa ollenkaan talvivaatteita! Aina kun joku kaveri kysyy, että minne lähen sanon, että Georgiaan, mutta harvat tietää missä se on ja kun sanon, että Floridan yläpuolella oleva osavaltio kaikkien reaktio on samallainen: "Siellä on sitten lämmintä!" Kyllä, lämmintä on, joka sopii mulle hyvin, kun en tykkää talvesta enkä kylmästä.
Vaikkakin kesä tulee tännekkin:)











Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Waiting To See

Heips!
Aattelin nyt kirjottaa jotain siitä paikasta minne oon menossa ja kaikkea että mitä odotan tolta vaihtari vuodelta.
Eli meen Georgiaan joka on silleen aika etelässä, että on siellä paaljon lämpimämpi kun täällä:) Sen pääkaupunki on Atlanta ja Perrystä (kaupunki minne menen) kestää n. 2 tuntia Atlantaan. Perry ei ole kovin iso kaupunki, ei ylety Georgian suurimpiin kaupunkeihin. Ja voi olla mulle helsinkiläiselle isompikin pala niellä se, mutta ite aattelen sen, että on hyvä kanssa nähä sellastakin elämää. Sen enempää en osaa Perrystä sanoa, joten mitä vaan voi tulla eteen:)
Odotan vaihtari vuodelta no tietty paremman kielitaidon, tutustumista uuteen kulttuuriin, itsenäistymistä ja sellasen kokemuksen joka ei heti unohdu. Mulla käy useesti niin, että ajattelen tekeväni tulevaisuudessa jotain jännää, mutta en kuitenkaan tee. Se aina vaan lykkääntyy eteenpäin. Joten nyt kun oon saanu näinkin hienon mahdollisuuden aion käyttää sen hyväkseni ja ylittää itteni. Vaihtovuosi tulee olemaan rankka ja oon valmistunut siihen. Mua ei pelota oikeestaan muu kuin yksi asia. Se, että jäisin sinne yksin enkä tutustuisi kehenkään. Vaikka mulle varmaankin tulee koti-ikävä niin en usko sen koituvan niin suureksi, että joutuisin tulemaan kotiin kesken vuoden. Eniten varmaan tulee ikävä meidän koiraa, Arttua. Nykyään vietän sen kanssa niin paljon aikaa, että meijän "välit" on lähentyneet hirmuisesti.
Vaikka lähtöön ei enää oo niin paljon aikaa, elän kuitenkin hetkessä ja teen asioita nyt enkä odota vaan tulevaa.