Finally

Vihdoin pääsen koneelle kunnolla, että pystyn kirjottelemaan tännekkin! Oon nyt ollu täällä jo muutaman päivän, mutta tuntuu kuin olisin ollu jo pari viikkoa. Oon tosi hyvin sopeutunut tänne. Vähän vielä väsyttää ja kuumuuteen en ees varmaan koskaan totu. Täällä on super kuuma. Sellanen suomen sauna lämpötila. Ulkona ei voi olla kahta minuuttia kauempaa. Mutta on tää parempi kuin Suomen kylmä sää.

Kaikki on hirveen uutta, mutta en mä kyllä täällä pärjäis ilman mun ihanaa host-perhettä! Voin vaan kuvitella millasta on mennä tuntemattomaaseen perheeseen. Mun host-äiti on hoitanu paljon mun asioita koulun kanssa ja tänään mä oon virallisesti mun koulun oppilas! Mä olen luultavasti junior, vaikka olisin toivonu senioria:( Kävin toissapäivänä enkunkielen kokeissa koulua varten joka meni kai aika hyvin, mutta joudun silti ottamaan ylimääräisiä enkuntunteja tai vaihdan mun enkun kirjallisuuden englannin kielen opiskeluun. Kaikki ei oo vielä ihan varmaa.
Eilen käytiin hakemassa host-siskoni kaveri joka tulee viikoksi meille kun se asuu aika kaukana  ja ne näkee vaan kerran vuodessa. Käytiin hakemassa se siis lentokentältä Atlantasta ja samalla käytiin vähän shoppailemassa:) Hinnat on suunnilleen samat kun Suomessa paitsi täällä ne on dollareita eli täällä on vähän halvempaa.

Arki täällä on nyt aika sekavaa kun ei olla kauaa oltu täällä ja ei oo koulut vielä alkanu (alkaa ensi keskiviikkona!). Sen oon huomannu, että täällä ihmiset on niin erilaisia. Tai tiesinhän mä jo ennestään, että täällä ihmiset on sosiaalisia ja tosi ystävällisiä, mutta että näin ystävällisiä. Tunteattomat puhuu toisille, kuin parhaille kavereille ja tänään joku tyttö terveyskeskuksessa kehu mun paitaa:)

Koska kirjottelen täällä elämsestä myöhemmin, niin kerron vähän viimeisiä päiviä ja lennosta jotain pientä. Eli lähdettiin viime sunnuntaina aamupäivällä. Mulle, perheihmisenä hyvästien jättäminen oli rankkaa, mutta heti kun perhe "lähti näkyvistä" olo oli jo paljon parempi. Lento Helsingistä Chigacoon  kesti n. 10 h. Pettymys oli kun lentokoneessa ei ollutkaan pikkuTV:itä kaikille ja ne "isot" TV:t oli huonossa paikkaa mun istumapaikalta katsottuna niin niska tuli kipeeksi. Ja ei siellä näytetty kuin kaksi elokuvaa. Chigacosta lähti lento Atlantaan, joka oli kaksi tuntia myöhässä, koska koneen ovessa oli jotain vikaa. Päästiin kuitenkin perille ja heti lentoasemalta ulos astuttua läkähdyin siihen kuumuteen, vaikka kello oli jotain 10 illalla. Ilma täällä on jotenkin niin kostea ja raskas. Atlantasta otettiin taksi kotiin, Perryyn. Oltiin perillä n. 12 yöllä eli suomen aikaa 7 aamulla ja takana nukuttu kaksi tuntia. Kuitenkin lento meni musta yllättävän nopeasti ja lentokoneruoka oli aika hyvää. Musta se on kyllä aina ollu hyvää:)
Perille päästy meitä odottikin yllätys:) Perheen naapurit (jotka ovat hirveän sulosia) oli tehnyt meille tervetulokyltit ja host-siskolle syntymäpäivätoivotukset ja cupcaket ( host-siskolla oli synttärit tuolloi meidän lentopäivänä). Mentiin heti nukkumaan, koska oltiin niin väsyneitä!

Tää koti on tosi kiva ja iso. Mulla on oma huone, joka on oikeasti perheen pojan, mutta hän siisty toiseen huoneeseen, joka on musta ihan kiva, että saan vähän omaa tilaa.
Kirjottelen taas pian. En ottanut omaa konetta mukaan vaan isäni ostaa sen netistä ja se lähetetään tänne. Joten siksi en saanut aikasemmin kirjoitettua.


Viimeisenä iltana isäni teki sushia, joka oli tosi hyvää!

Good Time

Nyt on sitten lähtö ihan liian lähellä. Kyllä mä nyt ymmärrän että oon lähössä, mutta en sitä, että oon poissa kokonaisen vuoden. Perheen hyvästeleminen on tosi vaikeeta varmaankin, kun sitten siellä lentokentällä tajuaa, että nyt se sitten on hyvästien aika. Ite tykkäsin lukea juuri näitä vikoja ja ensimmäisiä postauksia muissa vaihtariblogeissa ja muutaman kerran rupesin oikein itkemään, koska kuvittelin itteni heidän tilalla, jättämässä hyvästejä omalle perheelle. Ja nyt se oikeasti tapahtuu!

Tän viikon oon viettänyt mun host-perheeni kanssa ja tuun viihtymään perheessä tosi hyvin. He ovat jo ottaneet mut omaksi tyttäreksi ja siskoksi. Uskon, että vuodestani tulee unohtumaton ja elämäni yksi tärkeimmistäni vuosista. Seuraavan kerran kirjoitankin uudessa kodissani! Ja alhaalla olevassa kuvassa on uusi siskoni:)

Endless Summer

Heijsan!



Toissa viikonloppuna mun host-perhe saapui Helsinki-Vantaa lentokentälle ja oltiin heitä vastassa. Voi sitä ilon määrää, kun huomattiin heidän tulevan saapumisportista. Äitini oikein huudahti perheen nimen kovaan ääneen ja nosti kädet ilmaan:) Siinä sitten halailtiin ja lähdettiin meille. Harmitti, kun jouduin lähtemään siskoni kanssa takaisin Hankoon yhdeksältä, koska meillä oli maanataina työpäivä. Niin paljon jäi puhuttavaa!
Host-perheeni vietti ensimmäisen viikon meillä, Helsingissä, vanhempieni kanssa ja menivät meiltä toisen perhetuttavan mökille. Onnekseni he tulevat tänne Hankoon jo ylihuomenna! Enää siis puolitoista viikkoa ja lähdemme yhdessä kohti Amerikkaa!!!

Mulla on töitä vielä tänviikona ja ensiviikon ja perjantaina kun loppuu, ensiviikolla, lähdetään ajamaan Helsinkiin. Lauantai vietetään vaan Helsingissä ja pari kaveria tulee hyvätelemään ja sunnuntaina lähteekin jo lento.
Siitä toivottavasti alkaa elämäni vuosi!