Moi!
Eilen juteltiin oman äidin kanssa mun host-äidin kanssa skypessä. Jotenkin on outoa, että joku voi odottaa mua niinkin paljon, että saa hoivata mua vuoden verran. Kaikki vaikuttaa nyt aika hyvältä. Eihän siihen oo kun reilu 3kk! Niin jännittävää. Ei oo kyllä ollenkaan sellanen tunne, että se on mä joka lähtee. Nyt vaan pitää panostaa kouluun, niin on helpompi palata kun kaikki kouluasiat ei oo ihan sotkussa. Nyt pitäis lähettää mun kolmen viime vuoden todistukset mun tulevaan kouluun käännettynä. Kun etsiskelin niitä eilen löysin kaikkia vanhoja ala-aste aikaisia papereita. Hirveetä, kun aika menee niin nopeesti. Aikakin on yksi syy miksi oon ilonen, että lähen. Kun vanhempana muistelen kaikkia niitä kivoja hetkiä joita tuun viettää siellä. Pelottaa vaan, että joudun jättämään ne kaikki ihmiset siellä sitten vuoden päästä. Jos mä ikävöin jo nyt sellasia ihmisiä, joita en oo koskaan nähnyt niin katotaan sitten ens keväänä.
Tuntuu että on hirveesti tehtävää, mut sit taas ettei oo mitään. Pitää ostella vielä aika paljon kaikkee, mutta suurimman osan mä kyllä ostan sieltä, kun matkalaukkuja ei saa olla kun se yksi. Ja mun ei tartte ottaa ollenkaan talvivaatteita! Aina kun joku kaveri kysyy, että minne lähen sanon, että Georgiaan, mutta harvat tietää missä se on ja kun sanon, että Floridan yläpuolella oleva osavaltio kaikkien reaktio on samallainen: "Siellä on sitten lämmintä!" Kyllä, lämmintä on, joka sopii mulle hyvin, kun en tykkää talvesta enkä kylmästä.
Vaikkakin kesä tulee tännekkin:)
