Nyt on sitten lähtö ihan liian lähellä. Kyllä mä nyt ymmärrän että oon lähössä, mutta en sitä, että oon poissa kokonaisen vuoden. Perheen hyvästeleminen on tosi vaikeeta varmaankin, kun sitten siellä lentokentällä tajuaa, että nyt se sitten on hyvästien aika. Ite tykkäsin lukea juuri näitä vikoja ja ensimmäisiä postauksia muissa vaihtariblogeissa ja muutaman kerran rupesin oikein itkemään, koska kuvittelin itteni heidän tilalla, jättämässä hyvästejä omalle perheelle. Ja nyt se oikeasti tapahtuu!
Tän viikon oon viettänyt mun host-perheeni kanssa ja tuun viihtymään perheessä tosi hyvin. He ovat jo ottaneet mut omaksi tyttäreksi ja siskoksi. Uskon, että vuodestani tulee unohtumaton ja elämäni yksi tärkeimmistäni vuosista.
Seuraavan kerran kirjoitankin uudessa kodissani! Ja alhaalla olevassa kuvassa on uusi siskoni:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti